Harmaan maailman ja minun väliin on tarvittu viime kuukauden aikana oikeasti jotakin pehmoista. Vaikka olen vuosien myötä antanut periksi tai vähintäänkin luopunut monesta teini-ikäisenä muodostetuista periaatteista (älä käy Mäkkärissä=kävele Mustasta Härästä kotiin Mäkkärin autokaistan kautta, älä syö lihaa=sisäfilepihvi pari kertaa vuodessa on törkeän hyvää), on turkki sentään feikkiä. Suojamuuri, jonka se rakentaa minun ja ankean joulukuun välille on hyvinkin tosi.
During the last month I have definitely been in need of something warm and fluffy in between the grey world and myself. Although along the years I have given up on a lot of principles that I formed as an idealistic teenager (never ever setting my foot in McDonald's means nowadays walking through the drive-through on my way home from the bar) the fur at least is still fake. The feeling of being safe from the bad bad world when I am inside it is very real.
