Koen toisinaan kausia, jolloin kaipaan isoja muutoksia elämääni. En juurikaan usko horoskooppeihin tulevan ennustamisen kannalta, mutta luonnekuvaus osuu ainakin minun kohdallani jousimiehenä enemmän kuin kohdalleen. Tarvitsen elämääni seikkailua ja vaihtelua, muuten ahdistun.
Tunne iskee säännöllisin väliajoin, viimeksi viime keväänä. Koska tämän hetkinen elämäntilanne ei sallinut (ainakaan yhtä vähällä järjestelyllä kuin ennen) rinkan pakkaamista ja kämpän irtisanomista, päätin katsoa hieman lähemmäs. Peiliin nimittäin.
Selasin valokuvia viimeisen kymmenen vuoden ajalta ja totesin, että ajan kulumisen saattoi nähdä ainoastaan vaatteista sekä silmien nurkkien pienistä harakanvarpaista. Totesin, että tukka on uusiutuva luonnonvara. Jostain syystä olin ilmeisen hanakasti pitänyt kiinni lukioaikaisesta mallistani ja omasta väristäni. Ja kun muutosta kerta lähdettiin hakemaan, lopputuloksen oli paras olla näkyvä. Luonnollinen blondi vaihtui violettiin, ja kuluneiden kuukausien aikana minusta on alkanut tuntua kuin tämä olisi luonnollinen värini.
Rinkka alkoi yhtäkkiä kuulostaa jälleen houkuttelevalta tulevaisuudensuunnitelmalta...
I regularly encounter seasons in my life when I yearn for changes. I am not a big believer in star signs when it comes to predicting one's future but as far as personality descriptions go I am the ultimate Sagittarius. I need adventure and changes in my life, otherwise I feel trapped.
The last time I got the feeling was last spring. Since packing my backpack and letting go my apartment were not an option this time I had to look closer. In the mirror.
I went through photos from the last ten years and realised that the only way I could tell differences between years were my clothing and tiny (unfortunately deepening) lines next to my eyes. I told myself that hair will always grow back and thus far it is the thing that has to change. And since I was doing something to my natural blonde colour that I had so dearly preserved all these years since high school the change needed to be visible to everyone. So purple it was. During these last months this colour has actually started to feel like I was born with it.
All the sudden the idea of me and my beloved backpack sound quite intriguing...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti