Tähtiin kirjoitettu / It is in the stars

Koen toisinaan kausia, jolloin kaipaan isoja muutoksia elämääni. En juurikaan usko horoskooppeihin tulevan ennustamisen kannalta, mutta luonnekuvaus osuu ainakin minun kohdallani jousimiehenä enemmän kuin kohdalleen. Tarvitsen elämääni seikkailua ja vaihtelua, muuten ahdistun. 

Tunne iskee säännöllisin väliajoin, viimeksi viime keväänä. Koska tämän hetkinen elämäntilanne ei sallinut (ainakaan yhtä vähällä järjestelyllä kuin ennen) rinkan pakkaamista ja kämpän irtisanomista, päätin katsoa hieman lähemmäs. Peiliin nimittäin. 

Selasin valokuvia viimeisen kymmenen vuoden ajalta ja totesin, että ajan kulumisen saattoi nähdä ainoastaan vaatteista sekä silmien nurkkien pienistä harakanvarpaista. Totesin, että tukka on uusiutuva luonnonvara. Jostain syystä olin ilmeisen hanakasti pitänyt kiinni lukioaikaisesta mallistani ja omasta väristäni. Ja kun muutosta kerta lähdettiin hakemaan, lopputuloksen oli paras olla näkyvä. Luonnollinen blondi vaihtui violettiin, ja kuluneiden kuukausien aikana minusta on alkanut tuntua kuin tämä olisi luonnollinen värini. 

Rinkka alkoi yhtäkkiä kuulostaa jälleen houkuttelevalta tulevaisuudensuunnitelmalta...

I regularly encounter seasons in my life when I yearn for changes. I am not a big believer in star signs when it comes to predicting one's future but as far as personality descriptions go I am the ultimate Sagittarius. I need adventure and changes in my life, otherwise I feel trapped.

The last time I got the feeling was last spring. Since packing my backpack and letting go my apartment were not an option this time I had to look closer. In the mirror.

I went through photos from the last ten years and realised that the only way I could tell differences between years were my clothing and tiny (unfortunately deepening) lines next to my eyes. I told myself that hair will always grow back and thus far it is the thing that has to change. And since I was doing something to my natural blonde colour that I had so dearly preserved all these years since high school the change needed to be visible to everyone. So purple it was. During these last months this colour has actually started to feel like I was born with it.

All the sudden the idea of me and my beloved backpack sound quite intriguing...

Pieniä iloja / Silver linings

En oikeasti näyttänyt tänään tältä. Sisäinen sammakkomieheni ennusti loputtomat syyssateet ja varauduin harmaisiin päiviin varaamalla ajan hammaslääkäriltä. Viime päivät olenkin seurannut loska- ja lumisateita viltin alta, kädessä joko kuppi kuumaa kaakaota tai jätskiä. Uusiin ulottuvuuksiin kasvanut oikea poskeni on varmistanut, että olen pysytellyt kiltisti neljän seinän sisällä. Ei paha tämäkään.

Tänään murheeni on marsumainen ulkomuotoni, joku toinen päivä jotain muuta. Jokaisella on omat surunsa ja kamppailunsa, eikä niitä voi verrata toisiinsa. Se, että toiselle on käynyt kurjemmin kuin itselle ei tarkoita, etteikö omilla huolilla olisi painoarvoa. Mutta kaikesta selviää. Uskon vakaasti, ettei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin (kohtalot sun muut "kaikella on syynsä"-haihattelut olen kuitenkin heittänyt henkiseen romukoppaani). 

Joten, marsuposkeni ja minä, me olemme oikein tyytyväisiä täällä patterin vieressä ja kuuntelemme, kun sade ropisee ikkunaan.

As much as I wish this was not how I actually looked today. Somehow my inner weather woman managed to forecast the beginning of endless autumn rains and I booked a taunting appointment with the dentist. As a result the last few days I have spent under the blanket watching the world go by with a cup of ice cream or hot chocolate as my faithful companion. Not that bad actually.

Today I worry about my cheek that has reached some new dimension in its swelling, the next day something else. Everyone faces their individual sorrows and there is no sense in comparing two completely different worries. The fact that someone got dealt a suckier hand does not mean that your worries don't matter. I am a firm believer that every cloud has its silver lining (although stories about fate and "everything happens for a reason"-lines do not get my suppor whatsoever). 

So, me and my giant cheek, we will curl back under the blanket, enjoy the fact that this is how it will be for a while longer and keep listening to the rain against the window.

Kuvat: Reetta